Aina joku välittää. Aina.

Ystävyys ja rakkaus.
Monet ajattelevat niiden olevan kaksi eri asiaa. Rakkautta on vain perheen ja seurustelukumppanin kanssa ja ystävyyttä vain kavereiden kanssa. Mitä ystävyys ja rakkaus oikeasti edes ovat? Voiko ystävää rakastaa? Onko se silloin seurustelua? Voiko oma äiti olla paras ystävä?
Mielestäni ystävää voi rakastaa. Vaikka seurustelee jonkun kanssa, voi silti ystävääkin rakastaa. Tottakai rakkaus ystävää kohtaan on erilaista kuin kumppania kohtaan. Mutta kumpikin on tärkeää.
Äitini ei ole paras kaverini eikä tule koskaan olemaankaan. Hän on jotain paljon tärkeämpää, hän on äitini. Ei ystävä, vaan äiti.
Jokaisella meillä tulee elämässä hetki, jolloin tuntuu, ettei ketään kiinnosta miltä itsestä tuntuu. Mutta se ei ole totta. Aina on joku, joka välittää ja joku, joka rakastaa.
Jokaisella on varmasti ainakin yksi erityisen tärkeä ihminen. Tottakai oma perhe on aina erityisen tärkeä, ainakin minulle. Mutta usein ihmisillä on joku muu erityisen tärkeä perheen lisäksi.
Minulle erityisen tärkeä on henkilö, jonka olen tuntenut jo 10 vuotta. Vaikka olemme tapelleet ja itkeneet, pitänyt mykkäkoulua ja sanonut rumasti toisillemme, olemme aina sopineet. Kaikki mitä olen kokenut ystäväni kanssa on aina opettanut minulle jotakin, vaikka välillä tuntuu, että ystävyytemme ottaa enemmän kuin antaa. En kuitenkaan vaihtaisi tai antaisi mitään kokemaamme pois.
Tieto siitä, että aina elämän vaikeina aikoina on sellainen ystävä lähellä, joka tuntee, kuuntelee ja välittää, antaa rohkeutta kokeilla ja tehdä asioita, joita en uskaltaisi ilman tukea tehdä. Välillä tuntuu, etten kiitä tarpeeksi, ja etten muista kertoa, kuinka tärkeä ystäväni oikeasti on minulle.
Kaikkien ystävyksien välillä on salaisuuksia, joita ei kerrota muille. Mielestäni juuri nämä salaisuudet tekevät meidän ystävyydestämme sellaisen kuin se on. Ja toivottavasti se on myös ikuinen.

Toivon, että oppisimme kaikki antamaan anteeksi toisillemme ja tukemaan toisiamme, vaikka itselläkin olisi vaikeaa. Aina pitäisi antaa toinen mahdollisuus, koska kaikki tekevät virheitä. Tiedän, että itse en ole paras esimerkki, mutta pystyn tulemaan toimeen ihmisten kanssa, joista en pidä ja jotka ovat pettäneet luottamuksen.

Halusin kirjoittaa ystävyydestä ja rakkaudesta, koska liian moni liian usein luovuttaa liian helpolla ja antaa kaikkien yhteisten kokemusten vain kävellä pois, ilman että ongelmia vastaan taisteltaisiin yhdessä.

Love you!

- Jenna